Toisinaan on ihanaa, kun viikot ovat täyteen buukattuja ja saa elämään erilaisia ärsykkeitä - siis sillä tavalla minulle täyteen buukattuja, että ns. vapaita iltoja/päiviä harrastuksista tai sosialisoimisesta on vain yksi. Tänään oli vuorossa sosialisoitumista ja huomenna hylleröintiä PT:n seurassa, perjantain "matkanjohtajan" tehtävistä puhumattakaan. Toisinaan (kuten tänään) taas tuntee täyden viikon jaloissaan jo keskiviikkona, että on jo ihan väsy mutta vielä pitäisi jaksaa pari päivää ja jopa itselle mielekäs kirjoittaminen tuntuu tahmealta.
Tai sitten se on vain se eilinen hotjooga...
Ilta ja aamu menivät siihen keskimääräiseen haarukkaan 25-26 minuutin väliltä. Jännä juttu, että sekin on nyt viime viikkona alkanut tuntumaan tuskaisen pitkältä ajalta kun ennen "se tuskaisen pitkä aika" oli 45 minuuttia. Alkaisikohan pää ja keho viestimään, että olisi seuraavan isomman askeleen aika?
Että jotain tarttis tehdä, kai?
Oma suhtautuminen elämään ja ihmisiin kulkee kuitenkin parempaan suuntaan - vaikka yhä aistittavissa on miellyttämisen yrittämistä ja osittain se tulee vielä hyvinkin spontaanisti , niin parempaan suuntaan ollaan siinäkin menossa. Olo on jotenkin selkärankaisempi kuin ennen. Tänään kohtasin palan parisuhdesäätömitäliehistoriaani eikä päälleni iskeytynyt enää panssaria ja kykenin jopa keskustelemaan asioista ihan fiksulla tasolla (ja jopa katsomaan silmiin). Lipsuttua tuli hiukan miellyttämisenkin puolelle mutta tänä päivänä minä jo tiedostan sen - eikä ole kovin helppoa aina sanoa mikä on miellyttämistä, koska ei tunne itseään niin hyvin, että tietäisi mitä mieltä aiheesta aidosti on.
Siksi minä otin suosituksen vastaan - en miellyttämisen vaan sen vuoksi, että minun täytyy tarjota itselleni mahdollisuus harjoittaa oman mielipiteen muodostamista.
Juttelin tänään myös terveydenhoitajan kanssa jalkavaivoistani (voi tätä OCD:llakin rääkättyä ranka parkaa) ja samalla keskustelu sujahti kuin itsestään tähän OCD:sta selviytymisprosessiin. Summasummarum, keskustelumme päätyi siihen yhteenvetoon, että selkeästi olen herkempi ihminen kuin moni muu - kehoni ja mieleni reagoivat yhteistyössä ympärillä tapahtuviin asioihin normaalia herkemmin, kuten esim. teollisesti valmistettuihin lääkkeisiin (esim. relaksantit). Toisilla nuo lihaksien rentouttajat tuskin tuntuu, minä taas otettuani tabletista 1/4 osan näen seinien valuvan päälleni.
Ja tiedättekö, minusta on ihanaa, että minä saan ja annan itselleni luvan vihdoinkin olla herkkä - siitäkin huolimatta, että joudun myös käsittelemään ja kantamaan todella raskaita juttuja. Herkkyys ei ole siis minulle enää heikkouden merkki vaan eräänlainen hitaasti heräävä voimavara.
Myös terveydenhoitaja suositteli menemään piirustuskurssille kun harmittelin ääneen sitä etten kykene piirtämään niitä teräväpiirtokuvia, mitä lapsuudesta ja nuoruudesta nousee esiin. En koe olevani kovin lahjakas piirtäjä mutta faktahan on, että sitäkin taitoa voi oppia harjoittamalla. Eli ei minusta seuraavaa DaVincia tule mutta voisin oppia piirtämään muistojani talteen, kuten kirjoitan niitä myös tänne blogiin ylös. Kirjoittaminen on vain ollut minulle vahvempi osa-alue, sellainen mukava juttu. Miksi edes en yrittäisi vallata alaa myös muilla luovan maailman alueilla, minä kun joskus olen jopa osannut jotenkuten laulaa?
Toisella luokalla meidän piti piirtää sadun perusteella kuva. Piirsin perhosen ja lumpeenkukan. Opettaja nosti piirustukseni ylös ja näytti sitä luokalle kysyen "Mikä tämä oikein on? Onko se muka perhonen? Katsoisit tämän Pirjon piirustusta, tältä perhosen pitäisi näyttää".
Esiinnyimme koulujen yhteisessä taidetapahtumassa, olin 7-8-vuotias. Minun tuli laulaa laulusta "Ihme ja kumma" soolo-osuudet ja parin luokkatoverin kertosäe. Ja minä unohdin sanat viimeisessä säkeistössä. Eikä kukaan sanonut ettei se haitannut.
Niinpä niin.
Päivän pelko: Nukkuminen relaksantin kanssa
Päivän absurdi ajatus: Jos ostin juuri bussilipun ja laitoin sen lompakkooni, onko se silti ehtinyt tippumaan tässä välissä sieltä lompakosta pois?
Päivän biisi: Kasabian - Days Are Forgotten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti