Torstaista saakka päivät ovat täyttyneet turhankin hyvin ja perjantaiselta kaveriporukan iltamista palautuminen vasta lauantai aamuna kahdeksan jälkeen verotti naista koko viikonlopuksi. Juuri heräsin päiväunilta siitäkin huolimatta, että yöunien mitaksi tuli 11h. Hulinassa on ollut se hyvä puoli, että esimerkiksi eilenkin olin nukahtanut jo yhdeksältä illalla ja aamu yöstä viideltä totesin sen iltaisen "siedätyksen" onnistuneen niin täydellisesti kuin se voisi mennä - eli ei tarkistamista. Ja tänäänkin se on ollut hyvin pienimuotoista mutten juuri mitään olekaan tehnyt.
Mutta vaikka tarkistelut kuinka olisivat tuollaisten iltojen jälkeen minimissään, ei tätä kyllä joka viikonloppu jaksa.
Päivät ovat olleet elämäntäyteisiä ja havahduksia itsestä suhteessa ympäröivään maailmaan on tullut tehtyä ihan kiitettävästi - niin niitä hyviä kuin huonojakin juttuja. Vinkkejä ilmansuuntiin elämässä ja siitä mitä muut ihmiset ajattelevat minusta suhteessa omiin ajatuksiin. Suhtautumista tunteisiin, vanhoihin tunteisiin ja siihen, miten toiset ihmiset niitä käsittelevät. Palaan näihin kaikkiin ensi viikolla, päätin vain tulla pikaisesti kertomaan, että elossa ollaan. Ja jakamaan jotain (tosin ilman kuvaa), mistä minun sanottiin tulevan mieleen (enkä voisi itse olla enempää samaa mieltä, etenkään tämän viikonlopun jälkeen):
Crying alone is really better than
Laughing with the people who pretend to like you.
Life is to express yourself,
not to impress others.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti