Kuten jo viime kerralla kerroin, kuluneet viikot on syystä jos sun toisesta uitu todella syvissä ja tummissa vesissä. Havaitsin jo jokin aika sitten hiusrajassa olevan luomeni ärtyneen mutta sitten kuukausi takaperin muun ahdistuksen vallassa varasin ajan myös lääkärille. Kaikesta siitä jo olevasta ja tulevasta ahdistuksesta, alakulosta ja pelosta kasvoi niin iso möykky, etten muista milloin olisin ollut noin itkun sekainen muissa maailmoissa oleskelija kuin mitä viimeiset pari viikkoa olen ollut.
Maanantaina kävin lääkärissä ja luomi sai poistotuomion nimityksellä "riskiluomi". Tietenkin fiksuna tyttönä googlettelin sitten vähän lääkärin lausuntoa ja seassa vilisi sellaisia sanoja, että olin jo siinä vaiheessa varma kuolemantuomiostani. Pyysin päästä mahdollisimman nopeasti luomen poistoon ja torstaina pötköttelinkin jo leikkuuveitsen alla.
Olen ollut äärimmäisen rasittava ihminen niin itselleni kuin muillekin - äärimmäisen hermostuneena minusta tulee ihmisten seurassa tauottomasti puhuva sätkynukke ja kotioven sulkeuduttua mustan taiteen maalari. Voitte vain kuvitella sitä neuroottisen pään tuottamaa dataa tällaisessa tilanteessa, etenkin kun ensimmäinen pelon luoma väittämä (luomi pitää poistaa) osoittautui oikeaksi.
Sehän tarkoittaa toisin sanoen sitä, että koko pelkäämäni skenaario toteutuu.
Mitkä ovat sitten ne skenaariot, joita olen luonut kuluneiden viikkojen aikana luonut päähäni?
1. Se on syöpä eikä mitään ole enää tehtävissä. Saan tietyn määrän elinkuukausia ja kuolen.
2. Se on syöpä ja hoidot käynnistetään heti. Ne kuitenkaan eivät tehoa ja kuolen lääkkeistä turpeana.
3. Se on syöpä ja hoidot käynnistetään heti. Ne tehoavat mutta lähivuosien suunnitelmat muuttuvat radikaalisti ja joudun lopun elämääni elämään pelossa sairauden uusimisesta.
4. Se on syöpä mutta vain paikallinen ja parin leikkauksen jälkeen voidaan todeta, että kaikki on saatu pois mutta joudun lopun elämääni käymään vuosikontrolleissa ja riski sairastua uudelleen on suurempi.
5. Se on syöpä mutta vain paikallinen ja tutkimusten jälkeen voidaan todeta, että ensimmäisellä kerralla kaikki on saatu pois ja jatkossa minun on hyvä käydä vuosikontrolleissa.
6. Se on vaaraton.
Ei ole varmasti vaikeaa arvata, mikä skenaario on vahvimpana mielessä. Kahden viikon päästä tiedän, mikä näistä skenaarioista osui oikeaan ja elämä ottaa sen jälkeen tietyn suunnan. Niin ahdistavaa kuin se onkin, minulla ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa asian kulkuun vaikka kuinka google laulaisi.
Minä en voi kontrolloida tätä.
Kun yksi vahvimpia löydettyjä ajattelumallejani on "Kurjemman elämän jälkeen kuoleminen ei harmita yhtä paljon kuin kivan elämän - koska silloin ei menetä juuri mitään", olen huomannut lopettaneeni haaveilun ja alkaneeni elämään "sitten kun tulokset tiedetään"- ja "jos tästä selviän niin"-elämää. Mutta noin teoriassa, mitä minä voitan sillä, että istun nämä seuraavat kaksi viikkoa yksin kotona illat sekä viikonloput syöden jäätelöä ja miettien kertoisinko kenellekään, jos saisin kuolemantuomion?
Kysyn tämän itseltäni toisin.
Mitä minä häviän, jos seuraavat 2 viikkoa rakastan itseäni ja pidän huolen elämän peruselementeistä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti