Olen koko päivän ollut kuin yksi kiukkuinen orjantappura, jonka fiilikset vaihtelevat ärsytyksestä puhtaaseen kiukkuun ja sieltä itsesääliin - liikaa vauvakuvia facebookissa, liikaa vauvakeskusteluja facebookissa ja liikaa ärsyttävän onnellisia pareja kaupassa, joiden rinnalla sipsipusseineni näytin pohjasakalta. Söin sen pussillisen sipsejä ja pienen pussin korvapuusteja. Enkä lähtenyt kotoa mihinkään enää illalla. Availin keittiön vesihanan juuri kolme kertaa. Jokin hiertää todella pahasti sisälläni, ihan oikeasti.
Mutta minä en saa siitä kiinni.
Voinko minä kuitenkaan syyttää tästä itsesäälistäni ketään muuta kuin itseäni? En. Pakottiko joku tänään jäämään kotiin? Ei. Pakottaako joku katselemaan niitä vauvakuvia? Ei. Tiedänkö onko se onnelliselta näyttävä pari todellakin onnellinen? En. Käskikö joku availemaan sitä vesihanaa tai syömään itselle pahan olon? Ei.
Niinpä niin.
Olisi niin paljon helpompaa syyttää jotakuta toista omasta olostansa vaan kun en rehellisesti voi. Viime päivinä olen paljon miettinyt työkuvioitani ja sitä oliko viimeisin vaihto typerä. Kyllä, oloni on epämukavampi nykyisissä tehtävissäni enkä viihdy ko. ihmisten kanssa yhtä hyvin kuten edeltävien - mutta olenkohan edes kunnolla yrittänyt? Ennenkin epämukavasta on tullut rutiinia tai sitten olen vaihtanut riittävän pitkän ajan päästä muuhun, jos olo yhä on ollut epämukava tekemisen rutinoitumisen jälkeenkin. En ole luovuttanut ja sen vuoksi olen kasvanut. Minä en voi pahoin nykyisessä työssäni, minä en vain pidä (kuten harva ihminen pitää) siitä että joudun lähes joka päivä olemaan epämukavuusalueella.
Näin pari yötä sitten unta, jossa ylitin vilkasta tietä päästäkseni pysäkille - autot tööttäilivät, ihmiset huusivat minulle ja olin varma, että kuolen. Pääsin kuitenkin lopulta pysäkille, josta näin oikean kulkuneuvon menevän ihan toisella puolella tietä ja tien olevan pysäkille..tyhjä. Ei autoja, ei ihmisiä vaan suora ja tyhjä tie oikealle pysäkille.
Niin minun on tarkoitus mennä elämässä. Työ on se yksi kaista pelottavalla tien ylityksellä, matkalla kohden omia unelmia tulee vastaan myös pelottavia ja epämukavia asioita. Eikä aina asioita heti näe oikein. Mutta kun uskaltaa, voi myös löytää.
Yhden aikomuksen voisin tehdä seuraavalle kuukaudelle - minä en tee yhtään ylityötuntia. Minuutteja voin mutta otan ne seuraavana päivänä takaisin. Ja käyn kahvitunnilla vähintään kolme kertaa viikossa, ihan sama missä ja kenen kanssa mutta käyn. Ja joka aamu huoneeseen astuttuani aion sanoa itselleni, että seuraavat kahdeksan tuntia on vain työtä eikä mikään, mitä siellä tapahtuu kohdistu minuun henkilökohtaisesti vaan työhön. Eli leuka pystyyn aamulla, Korppikotka.
Sillä se on askel lähemmäksi oikeaa polkua.
Toisekseen, tämä itsesäälissä vellominen voisi vähentyä. Tuskin voin lopettaa sitä kokonaan mutta vähentää voin. Ensimmäinen askel siihen suuntaan olkoot, että ensi viikon palkkapäivän ja helmikuun välisen palkkapäivän välillä en aio ostaa yhtään mitään ylimääräistä ja käyn ruokakaupassa kaksi kertaa viikossa. En tiedä tunnistaako esim. muut syömishäiriöiset sitä tunnetta tuolla kaupoilla, kun yhdestä pikku korusta tuleekin kuittikasa, jonka arvo on 100e? Jotain tyhjyyttähän minä silläkin täytän mutta ei näin pidemmän päälle voi jatkua. Minulla on haaveita, jotka edellyttävät velattomuutta (tai ainakin helpottavat niiden toteuttamista). Joten miksi en yrittäisi? Voin tehdä vaikka itselleni listan kaikista niistä jutuista, joita voin tehdä ilmaiseksi ja toteuttaa ne tuolla aikavälillä, koska säästäväisyys ei tarkoita sitä että pitäisi jäädä kotiin. Onko väliä, vaikkei kukaan haluaisi lähteä museoon silloin, kun sinne on ilmainen sisäänpääsy? Ei, sillä se ei ole mitään henkilökohtaista minua kohtaan ja voin aivan hyvin mennä niihin yksinkin.
Kolmanneksi, hiilaripöllyssä oleminen ei ole koskaan tehnyt hyvää pakko-oireilleni. Toivon saavani ruokailuihini enemmän järkeä arjen alkaessa ja kirjoittaa itselleni vaikka kolme hyvää syytä siihen miksi minun pitäisi saada se sipsipussi marjasmoothien sijaan. "Minua ärsyttää" ei riitä vaan sen tulisi olla "Minua ärsyttää, koska xxx ja siksi haluan sipsejä". Josko löytäisin sieltä niitä akilleen kantapäitä (tunteisiinhan ne liittyy mutta että mihin tunteisiin, niin olisi kiva tietää).
Ehkä kaikki viime päivien takkuamiset on ollut huomisesta johtuvaa, ehkä ei. Mutta nuo aikomukset haluaisin pitää nyt seuraavan kuukauden lähelläni:
1. En tee ylitöitä
2. Pidän työn erillä henkilökohtaisesta elämästäni
3. 1kk tuhlausvapaa kuukausi (jonka voin määritellä tarkemmin kunhan saan excelin käsiini mutta yhtään uutta vaateriepua, korua tai kirjaa ei tule tuolloin hankittua. Poislukien kampaajan, se blondaushanke alkaa kyllä tässä kuussa)
4. Ilmaisharrastusten etsiminen
5. Pakko-oireiden parempi haltuunotto
6. Hiilariövereiden minimointi (ja ei, minä en aio karpata. Tarkoitan, etten syö saman illan aikana sitä sipsipussia ja suklaalevyä ja ja ja..)
Räytymispäivä julistetaan päättyneeksi - vielä kun saisi unen päästä kiinni niin olisi hirmu kiva..
t. Voi kun joskus oppisi ajoissa kääntämään lomauniaikataulut arkiuniaikatauluiksi ajoissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti