Kolmas ytimekäs päivitys yhteen vuorokauteen. Tämä on taas tällaista kaatopaikkakirjoittamista (kuten omasta mielestäni sangen leikkisä ja moniulotteinen otsikkokin sen jo kertoo) ja vähemmän kosketuksissa itse blogin pääaiheeseen (jos sellaista tässä edes enää on) mutta ehkä näitä miettii joku muukin. Ei ehkä neurootikko mutta joku muu yhtä..serpentiinillä oleva.
Eilen raahauduin päivällä kauppaan. Kotiin päästyäni ja yskittyäni ensin tovin eteisessä lyyhistyin sinne ja itkin puhtaasta väsymyksestä. Siitä, etten jaksaisi sairastaa. Siitä, ettei minulla ole ketään kuka hakisi minulle sen suklaalevyn kun itse en sitä jaksaisi tehdä. Siitä, ettei ole sama asia olla tässä iässä lapseton ja sinkku kuin olla lapseton ja parisuhteessa. Siitä, että minun perheeni on satojen kilometrien päässä eikä heistä tulisi kuin yksi apuun, jos pyytäisin. Siitä, ettei minulla ole niin suurta sijaa niiden ihmisten elämässä joilla on merkitystä omassani. Siitä, ettei kukaan kuulisi minun itkevän ja tulisi kysymään onko kaikki kunnossa.
Itsesäälin huipentuma. Tai sitten suurimmaksi osaksi täyttä totta. Ainoa mikä siinä häiritsee on se, ettei sillä itselle tärkeimmällä tunnu olevan mitään merkitystä. Marakatti sanoi tänään, että lopultahan me kaikki olemme kuitenkin yksin ja se pitää kyllä paikkaansa. Minä olen ollut vain niin kauan yksin itsekseni kuin muidenkin kanssa, ettei siinä ole mitään järkeä. Siksi kai myös vaatimukset varsinkin ulkomaailmaa kohtaan ovat tätä nykyä kohtuuttomia - tiedän sen itsekin ja olen leikkinyt sillä ajatusleikillä ihan riittävästi.
Minkä vuoksi vuosia itseensä sulkeutunut ihminen muuttuisi yhtäkkiä sellaiseksi, jolle haluaisitkin soittaa? Minkä vuoksi haluaisit jakaa jotain itsellesi vähemmän tärkeää ihmisen kanssa jota et oikeastaan koe edes tuntevasi? Jos sinulla on jo elämässäsi luotettavia ihmisiä, miksi yrittäisit vielä kolmannen kerran sellaisen kanssa, josta et voi koskaan olla varma?
Mutta se tärkein..
Miksi minä itse en ole koskaan riittävästi? Miksi minä en itse tee itselleni sijaa omassa elämässäni?
(Tekee ehkä ihan hyvää päästä välillä ihmisten ilmoille. Ihan jännittää malttaako yskä olla vai tullaanko maitojunalla huomenna töistä taas kotiin.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti