Lakritsikaloja

Asia on ollut minulla mielen palloteltavana jo muissakin yhteyksissä mutta tänään sain siitä varsin konkreettisen muistutuksen. Siis siitä, miten paljon saan itselleni kun voin olla avuksi jollekin toiselle. Että voin tehdä jotain sellaista, mihin taidoiltani sekä voimiltani kykenen ja että toisen kasvoilta voi nähdä siitä seuraavan kiitollisuuden.

Ja repussa kulkevasta valtavasta dogibägistä thaimaalaista herkkuruokaa.

Minä en siinä ystävää auttaessani miettinyt lainkaan, tulenko itse kokemaan sellaista koskaan. En vaipunut synkkiin mietteisiin vaan sain energiaa siitä, miten kätteni jälki näkyi. Ja miten aidosti onnellisia läsnäolostani oltiin.

Minäkin olen tarpeellinen.

Vaikka tarkistelemisten kanssa onkin ollut hankalempaa ja vasemman alaselän kipu kertoo käsittelemättömistä tunnesykkyröistä kotikotiini kohdistuvaan reissuun liittyen, pidin kiinni jälleen hellan käytöstä. Tarkistin taas levyt sen jälkeen muutamien jumien kera mutta pääasia lienee ettei uunin käyttö enää ahdista niin paljoa. Minä kyllä välttäisin sen käyttöä ellen tietäisi, että kipu hellittää vähitellen. 

Tosin se thaimaalainen herkkuruoka täytti vatsan niin hyvin, että mokkapalat jäänee iltaan - uskomatonta.

Tämän päivän jälkeen minä olen saanut hyvän muistutuksen siitä miksi monet tuntuvat kokevan tulevaisuutensa suhteen näköalattomuutta. Jos sinulla ei ole mitään taikka ketään, kenen vuoksi olla olemassa..Siinä on usko parempaan huomiseen kovilla. Me ihmiset tarvitsemme toisiltamme muistutusta että olemme toisillemme tarpeellisia ihmisinä. Olen itse alkanut sanomaan kohteliaisuuksia esim. kaupankassoille tai vastaanottoapulaisille. Ei vuorovaikutusta välttämättä synny sitä yhtä lausetta enempää mutta minä olen ainakin ilmaissut huomanneeni sen toisen ihmisen.

Että hän on minulle olemassa.

Kerroin eräänä päivänä lounaalla unestani..

..jossa Marakatin ja hänen ystävänsä kanssa matkustimme katsomaan suistokrokotiileja. Käytössä oli niin autoja kuin moottoriveneitä ja vesillä ollessamme krokotiilit hyökkivät päälle. Lopuksi kävelimme tuota samaa jokea pitkin johonkin salaiseen akvaarioon, missä minua puri lakritsikala.

Nauroimme siinä mielikuvitukselleni ja totesin ääneen että tämän unen tulkinta olisi kiva saada. Uusin ystäväni, jonka kanssa meillä tuntuu olevan sellainen sanaton yhteys, alkoi kertomaan puolitosissaan siitä kuinka selkeästikin minulla oli joku toteutumaton haave, jonka tiellä olisi pelkoa mutta joka olisi voitettavissa. Ja että lakritsikalan puraisu oli kuin "Tee se"-käsky.

Menin hiljaiseksi. Sen selkeämpää tulkintaa en olisi voinut saada.