Viimeiset päivät olen vain halunnut viettää ihmisten kanssa, jotka ovat nähneet minut silloin kun olen ollut epätoivoisimmillani. En osaa selittää minkä vuoksi, tarkoitus ei ole ollut luokitella ystäviäni tärkeämpiin ja vähemmän tärkeisiin. Minun on vain täytynyt seurata sitä hiljaista intuitiotani. Enkä osaisi olla kiitollisempi siitä, että Marakatti oli täällä viime viikon tai siitä, että kiireinen ystäväni kaivoi minulle aikaa kalenterista koko sunnuntai iltapäivän.
On vain aikoja, jolloin en halua kenenkään muun katsovan silmiin kuin sellaisen, joka on nähnyt sen aikaisemminkin eikä ole siitä huolimatta lähtenyt pois.
Pizza vol. 2 on suoritettu - ihmeellisen kunniallisesti vaikka gluteiiniton pizzapohja lensikin kolmannen yrityskerran jälkeen roskiin. Kärsivällisyyttä ei ole näkyvissä myöskään kyökin puolella vaan Marakatti pysyi visusti keittiöstä kaukana. Ensi viikonloppuna on sitten ensimmäinen kerta kun teen ruokaa ihan_itse ja vain itselleni, joten saa nähdä muuttuuko tilanne. Siirtymät (kuten uunin päälle laittaminen ja pois päältä laittaminen ovat hankalia) mutta mikäli olen saanut suunnattua niiden jälkeen ajatukseni taas johonkin ihan muuhun, olen malttanut olla tarkistamatta. Olen myös yrittänyt "selostaa" tilannetta itselleni samalla kun teen näitä siirtymiä mutta saas nähdä miten tyhmältä se tuntuu kun olen täällä yksin - sääliksi käy naapureita.
Minä en tiedä teenkö tätä oikein mutta teen tämän näin niin pitkään kun edes jonkinlaisia tuloksia näyttää syntyvän.
Hikoiluttaako? Kyllä. Ahdistaako? Todellakin. Mutta minä pidän myös lämpimästä ruoasta. Haaveilen jauhelihapihveistä ja lohkoperunoista. Porkkanakakusta. Täytetyistä paprikoista. Sämpylöistä. Mmm, ehkä minun pitää perustaa myös jonkinlainen "Ahdistunut kokki"-blogi myös.
Minä ajattelen tämän kaiken taistelun olevan vain pääsylippu seuraavaan vaiheeseen. En tiedä mikä se vaihe tarkalleen on mutta sain taas eilisen jälkeen siihen uusia johtolankoja. Tuntuu vain tällä hetkellä siltä että tarvitsen normaalia enemmän tilaa kuullakseni itseäni, sillä muutos on käynnissä. Esimerkiksi minä, aina se joka juo vielä sen yhden, en ole juonut alkoholia kuluneen 3kk aikana. Se on suuri muutos mutta tuntuu oikealta, koska se ei ole tuottanut hankaluuksia. Tuleeko minusta absolutisti? En tiedä. Tällä hetkellä en vain halua helppoa keinoa rentoutumiseen ja itsensä löytämiseen.
Haluan kuulla ilman välikäsiä, mitä minulla on asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti