Nyt se on täällä. Loma. 5 viikkoa, ilman totuttuja rutiineja lähteä töihin ja kaatua illalla umpiväsyneenä sänkyyn.
Toissa kesänä minä vietin kesälomani 99,9% kotona ja söin tolkuttoman määrän sipsejä, suklaatäytteisiä keksejä ja salmiakkia - ahdisti, lihoin ja voin kaikinpuolin pahoin. Viime kesä oli jo vähän parempi ja sain kerran päivässä poistuttua kotoa, joskaan en aina kovin pitkäksi aikaa. Tänä kesänä minulla on tavoitteena poistua kotoa vähintään kaksi kertaa päivässä, joista toinen on yli tunnin mittainen.
Töistä lähtöä tehdessäni ihmiset huikkailivat perään, että muistan sitten levätä ja rentoutua. Iloisesti joku sanoi vielä lopuksi, että lomallahan voisin pysytellä vaikka pari päivää kotona, jos ei ulos huvittaisi mennä vaikka kurjan sään vuoksi. Nyökyttelin kiltisti ja lupasin sekä levätä että rentoutua. Hiljaa mielessäni kuitenkin totesin etten kolmatta neuvoa voisi ottaa vastaan sillä tiedän miten vaikea tuollaisen parin päivän jälkeen on uudelleen päästä rytmiin.
Niin vahva ote OCD:lla kuitenkin minusta vielä on.
Jos joku päivä en tavoitteessani onnistu, annan sen itselleni anteeksi mutta seuraavana päivänä täytyy jatkaa. Toiset voisivat kyseenalaistaa hyppäänkö suoraan ojasta allikkoon alkamalla suorittamaan lomaani tällä tavoin. En kuitenkaan halua kutsua tätä suorittamiseksi vaan itsehoidoksi. Minä olen nähnyt useana vuonna, että varsinkin loma-aikoina OCD alkaa häiriköimään arkea enemmän ja tiedän, että olen äärimmäisen herkkä yhä vieläkin jäämään kotiin. Siitäkin huolimatta, että sieltä poistuminen ei ole enää tuskaisen vaikeaa. Minä taidan yksinkertaisesti muistaa vielä turhan hyvin, mitä on jäädä kotiin ja ahdistua, kun ei enää omin voimin pääse pois.
Ja 5 viikkoa vain kuluu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti