Paluu juurille

Ihan kuin tornado olisi tyyntymään päin ja enää vain kevyt puhuri käy. Minulla ei vielä ole itselläni tarkkaa käsitystä mitä oikein tapahtui ja miksi reagoin niin voimakkaasti kuin reagoin mutta pääasia, että valoa tunnelin päässä taas näkyy. Lohdullisinta tässä on ollut se, että se mitä ennen peittosin sisääni, näyttää tulevan jo 90% tunteena ulos. Loput yhä on OCD:n ja syömishäröilyni hyödynnettävissä mutta se on paljon vähemmän kuin ennen.

Enpä muista, että päätohtorinkaan luona koskaan olisi ollut näin myrskyisää kertaa. Ei ehkä ulospäin mutta oma sisäinen tunneskaala vaihteli surusta sääliin ja ärtymyksestä katkeruuteen. Ja sinne osa niistä ajatuksista toivottavasti myös jäi, niiden viimeisten puhurien poispyyhittäväksi.

Lupasin itselleni sekä päätohtorilleni, että alan huomisesta alkaen ottamaan taas vähitellen niitä perusasioita haltuun - kuten riittävän unen, oikean ruoan ja kodin siivoamisen. Niistä peruselementeistä on hyvä lähteä rakentamaan taas uutta, sillä muutoksia on väistämättä edessä ja hyvää perusenergiavarastoa tarvitaan. Nuo muutokset voivat olla valmiita ajatuksia tai tällaisia viikon kestäviä odottamattomia linkouksia - elämä ja ihminen itse näemmä yllättää aina silloin, kun sitä mieli vähiten osaa odottaa.

Eli vähemmän Monkkia, enemmän Homeria. Vähemmän Katri Helenaa, enemmän Princeä.