Sunnuntaina söin iltapalaksi 400g irtokarkkeja. Eilen kaksi dallaspullaa ja puoli pakettia leipää. Tänään on nautittu puoli purkillista nutellaa.
Tarkistamiset taas ovat alkaneet taittumaan aamuisin alle 30 minuuttiin ja iltaisin 25 minuuttiin.
Mutta ei se lohduta tässä yhtälössä. Tietoisuusharjoitukset tympivät, työ tympii, omista valinnoista johtuva rahattomuus tympii, väsymys tympii, läskiys tympii, oma saamattomuus tympii ja mahdottomuus päästä lomalle parantamaan itseänsä tympii (tosin siihen tarvittaisiin 2 vuoden loma ja se se vasta tympiikin).
Tuntuu kuin mieleni olisi kuin uppoava laiva, joka vuotaa koko ajan jostain enkä saa sitä millään paikattua vaikka kuinka huhkisin. Ja rehellisesti sanottuna minusta alkaa taas tuntua siltä etten edes jaksa paikata sitä hemmetin paattia siinä samalla, kun yritän epätoivoisesti elää normaalia elämää ja käydä töissä.
Eli siitä vaan, hankkiudutaan etovaksi lihavaksi leidiksi, kunhan vain pakko-oireet eivät ota valtaa. Läskinä pakko-oireet jäävät jo senkin vuoksi ettei jaksa enää läskien ansiosta punnertaa pois sohvalta sinne päästyään eikä siten siis tarvitse tarkistaa. Läskinä ei tarvitse pelätä ihastumista kun karkotat ulkoisella olemuksellasi jo kaikki valmiiksi. Voit tunkea rauhassa pullaa kaksin käsin suuhusi työstressin vuoksi eikä kukaan odota sinulta koskaan sen enempää. Voit jäädä kotiin syömään muiden painuessa jumppasaleille tai baareihin, koska sitähän läskit tekevät - syövät. Läskit ovat mukavia ja leppoisia, vain hieman hikisempiä ihmisiä, miksi siis edes yrittää muuta. Sisäinen kauneus on tärkeintä vaikkei omaa napaa enää löytäisikään.
Minä en niin millään jaksaisi tätä paskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti