perjantai 2. marraskuuta 2012

Havaittu aurinko risukasassa

Minulla on ollut hyvä viikko. Jopa oudon hyvä. Aamulähdöt ovat menneet kirkkaasti alle 30 minuutin ja jopa 25 minuutin - tänä aamuna tuuletin jälleen rapussa kun kello näytti 22 minuuttia.

Mitä on tapahtunut?

Minä olen oivaltanut asioita. Olen alkanut hyväksymään pikkuhiljaa sitä tosiasiaa, että minun ystäväni oikeasti rakastavat minua sellaisena kuin minä olen ja minä voin luottaa siihen, siitäkin huolimatta, että minut on opetettu olemaan luottamatta mihinkään.  Tajuntaani on hiipinyt se tosiasia, etten en voi pitää OCD:ta kilpenä ja suojana toisia ihmisiä kohtaan, koska vain toisten ihmisten seurassa voin vähitellen opetella olemaan heikko.

Minä haluan antaa ihmisille mahdollisuuden ymmärtää. 

Minä olen alkanut ymmärtämään miten elämän suorittaminen on palkinnut minut - pakko-oireilla ja rytmihäiriöillä. Ja että ainoastaan minä itse olen avain toisenlaiseen elämään. Olen tehnyt tietoisia päätöksiä työpäiväni kulusta enkä kävele työpisteelleni enää kuin olisin menossa 8 tunnin kilpa-ajoihin. Minä en ole samanlainen kuin muut, joten minun on epäreilua asettaa myöskään itseäni kilpailuasemaan muiden kanssa. Haluan vain tehdä työni ja vapauttaa siitä stressaamiseen käytettyä energiaa vapaa-aikaani.

Koska minä alan heikosti hahmottamaan, että työ-minäni ei ole sama kuin se Korppikotka, joka sisimmässäni asuu.

Minä olen myös tehnyt tietoisia päätöksiä perheeni suhteen. Olen päättänyt olla menemättä maalle isän syntymäpäivien aikaan. Olen päättänyt pitää äitini vielä siellä kotelossa, mihin olen hänet kesän episoden jälkeen tallettanut, sillä olen vielä liian katkera ymmärtääkseni aidosti hänen kantaansa asioihin.

Minä en ole vielä valmis ja tuntuu hyvältä sanoa se.

Ja kuin ihmeen kaupalla tällä viikolla tupsahti sähköposti, joka aukaisi minulle sellaisen oven, jonka olemassaoloa olin salaa kaivannut ja vain muutamalle ihmiselle maininnut. Palaan sen sisältöön hiukan myöhemmin mutta kuten eräs ystäväni totesi - pitää tarkkaan mitä haluaa elämässään, koska se voi oikeasti käydä toteen.

(Ja ei, minä en ole palannut siihen, että jos ajattelen jotain negatiivista tapahtuvaksi, se tapahtuu. Vaan tämä "varo mitä haluat, voit saada sen"-teoria koskee enemmän positiivisen energian kohdentamista omassa elämässään. Kuulemma kirjasta "Vetovoiman salaisuus" löytyy syvempi analyysi aiheesta ja sen minä aion lukea seuraavaksi.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti