Eilen illalla tuli hiukan hölmö olo päivityksen jälkeen, hetken tuntui siltä, että olisin kehuskellut jotenkin nykyisellä tilanteellani tai antanut sellaisen kuvan, että kaikki olisi todella helppoa nyt. Ja sitten otin itseäni olkapäistä kiinni ja pysäytin ajatuskehän siihen paikkaan. Miksi minulla ei olisi oikeus nauttia siitä, että elämäni on jälleen vähän helpompaa - miksi pitäisi olla aina vain vaikeaa, jotta elämiseni ja olemiseni olisi jotenkin arvokkaampaa? Kummallinen ajatus.
Minä haluaisin, että esimerkiksi kaikki ne kotinsa vankina olevat pakko-oireiset voisivat kokea tämän saman. Mutta miksi minä en voisi olla se, joka näyttäisi sen vapauden olevan mahdollista? Minua ehkä hiukan pelottaa siirtyä siihen eturintamaan, olla jossain siellä pakko-oireiden ja normaliuden välimaastossa - yksin. On ollut helpompaa lukittautuneena kotona, tuntea kuuluvansa johonkin "porukkaan". Tunnen ehkä hiukan syyllisyyttäkin siitä, että kaikki on tapahtunut jotenkin niin helposti. Minulla pitäisi olla vaikeampaa, miksi minä olen jälleen se, jolle kaikki tuntuu tapahtuvan niin mutkattomasti - miksi minä en joudu kärsimään enempää? Kummallisia ajatuksia nekin.
Ihmismieli on kummallinen, etenkin jos sen radat muistuttavat käytettyä serpentiiniä vappupäivänä. Kyllä minulla on vielä pitkä matka aivan sinne terävimpään normaaliuden kärkeen enkä ehkä sittenkään ole todella ymmärtänyt kuinka valtavan muutoksen olenkaan kokenut viime viikkoina. Niitä asioita minä olen tämän aamun miettinyt.
Ja niiden mietteiden pohjalta päätin jatkaa valitsemaani polkua. En halua nostaa itseäni yhä edelleenkään korokkeelle mutta haluan yhä olla se esimerkki, joka näyttää että asiat ovat mahdollisia vaikka elämä asettaa tiiliseiniä tielle. Minä haluan vertaisena antaa toivoa ihmisille, jotka ovat pakko-oireidensa vankina tai niille, jotka haluavat ymmärrystä rakkaidensa käytöksestä. Minä haluan itse vakavasti sairaan äitini tyttärenä antaa toivoa niille, joiden vanhemmat ovat sairastuneet mielenterveysongelmiin.
Minä haluan antaa inhimillisyydelle äänen.
Tänään tiedossa vielä on viimeiset jouluostokset ja siivous. Aion huomisen viettää mahdollisimman paljon poissa koneen ääreltä, joten toivotan tätäkin kautta rauhallista joulua kaikille - kukin viettäköön sen tavallaan mutta toivottavasti edes hetken itseänsä rakastaen.
- Korppikotka -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti