Äkkiä se meni, tuo joulukuu. Se piti lyhykäisyydessään kuitenkin sisällään mahdottoman paljon - niin tunteita kuin oppihetkiä itsestä ja muista. Haikeaa tavallaan mutta toisaalta olen tämän kautta saanut uusia ideoita kirjoittamiseen. Ja ennen kaikkea taas muistanut, miten valtava apu kirjoittamisesta on niinä huonoina ja erittäin huonoina hetkinä.
Itselle on kirkastunut viime kuukausina yhden asian tärkeys ja haluan sen jakaa kaikille, niin joulua kuin vuoden muitakin päiviä ajatellen. Näiden sanojen myötä tämä joulukalenteri hiljenee ja allekirjoittanut siirtyy toviksi blogin ulkopuolelle nauttimaan lomasta ja joulusta :
Hyväksy itsesi. Ja rakkaimpasi.
Ihan sellaisenaan, epätäydellisyyksineen ja eriävine mielipiteineen.
Muista, ettei toisen muuttaminen onnistu, jos se toinen ei itse halua muuttua. Mieti, pystytkö elämään sen tiedon kanssa vai päästätkö irti. Joskus sekin voi olla molempien osapuolten kannalta oikea ratkaisu vaikka aiheuttaakin luopumisen tuskaa. Luopuminen ei ole aina luovuttamista.
Joskus se on vapauttamista.
Mutta kaiken jälkeen ja yhä edelleen, hyväksyminen on tärkeintä - itsesi, tekojesi ja rakkaimpiesi. Mennyt on mennyttä mutta seuraava sekunti on mahdollisuus. Mikään ei kannusta yhtä paljon kehittymään ihmisenä kuin se tieto, ettei hyväksyttävyytesi ole sinun itsesi tai tärkeimpien ihmistesi silmissä siitä kehityksestä tai muutoksesta riippuvaista.
Vaan sinä olet juuri hyvä, sellaisenaan.
Kiitos teille, jotka olette hyväksyneet minut.
- Korppikotka -
Ajattelin tehdä pikaisen pistäytymisen blogimaailmassa tässä autossa matkalla joulukirkosta mökille, kannatti. Nimittäin voi miten hyvä kirjoitus! Luin sen useampaan kertaan, ja luin kirjoituksen hyväksymisestä miehellenikin ihan tippa silmässä. Ajatuksia herättävää, kiitos! Ja nyt mäkin palaan joulunviettoon :)
VastaaPoista