Plättyjä, plättyjä

Kulunut viikko on sisältänyt huomattavasti enemmän kamppailua oireita vastaan, mitä edeltävä. Eikä ihme, sillä tein pari tunnustusta päätohtorilleni ja siinä ohella pari kolme viikkoa jemmattu itku pääsi valloilleen. Oikeasti, en ymmärrä mikä siinä itkemisessä vieläkin voi olla niin vaikeaa vaikka olen sitä harjoitellut jo kohta pari vuotta. Ja eikö siihen minun paksuun päähäni ole jo uponnut polttokirjaimin, ettei sen tarpeen piilottamisesta hassujen vitsien tai ylipirteän olemuksen taakse, ole mitään hyötyä?

Ei näemmä.

Tai kyllähän minä huomasin, että painuin edeltävällä viikolla todella lukkoon parin ison tunnetilan jälkeen. Klonks. Siinä oltiin taas, oman panssarin takana kun ulkomaailman tapahtumat kävivät kestämättömäksi sisäisen tilani kanssa. Heräsin tilanteeni vakavuuteen ollessani katsomassa puolitoista viikkoa sitten elokuvaa, jonka aikana molemmin puolin minua olleet sekä edessäni istuneet naiset itkivät. Valtoimenaan. 

Ja minä mietin, miksi minussa ei herännyt mikään.

No, siitä päästiin ja panssari on taas varovasti raollaan. Hiukan mentiin taaksepäin muttei paljoa. Syöminenkin on vähän tasapainoisempaa eikä niihin tunnetilojen käsittelyyn ole tarvinnut niin useasti ottaa tuota syömishäiriökaveriani mukaan kuin menneinä viikkoina. Eilen otin taas pahinta vihollistani nappulasta kiinni ja tein porkkanalettuja a´la Luolalaboratorio (kaapissa ollut lähes käyttämätön psylliumpussi oli vaivannut mieltäni jo pidempään - ja nyt löysin ainakin yhden hyvän sekä helpon tavan saada tuo pussi tyhjäksi. Tosin ensi kerralla tähän tulee joko a) multaporkkanoita tai b) enemmän porkkanoita):

Tuskailin pitkään myös blogia vaivanneen mustahkon värimaailman kanssa ja pohdin tällä viikolla paljon sitä, miten toisin ne värit tänne. Kunnes sen eilen keksin..

Blogimaailmassa näyttää olevan trendikästä perustaa näin joulukuussa joulukalenteri, joten päätin että vaikka tämä yhteinen ystävämme ei olekaan ison yleisön keskuudessa niin suosittu kuin kengät tahi tapetit, on tasapuolisuudenkin nimissä tuollainen kalenteri perustettava! Luvassa siis "Tunne" -joulukalenteri, jonka sidon löyhin naruin OCD:hen. Voi olla, että toisina päivinä avataan yksi luukku ja toisina kolme mutta idea on kutakuinkin sama kuin perinteisissä kalentereissa. Kalenteri ei ole yhtä makea kuin muut mutta toisinaan ehkä yhtä yllättävä tai sitten niin kovin tutun oloinen.