Hyvää vuosipäivää!

Näinä päivinä on aikalailla kulunut tasan vuosi syksyisessä sateessa käydystä keskustelusta, sen jälkeisellä viikolla tapahtuneesta romahtamisesta ja päätöksestä tehdä ahdistukselleni jotain. On menty ihan huikea matka eteenpäin, käyty monta henkistä kamppailua, koettu ylä- ja alamäkiä ja oltu varmoja, ettei tästä tule mitään. On itketty, kiroiltu, naurettu ja huudettu.

Mutta tässä ollaan yhä ja matkan jatkuu.


Olen alkanut taas haaveilemaan siitä, kuinka joku päivä olisin lähdössä Australiaan. Tunnen olevani hyvällä tavalla eriparia kaikkien muiden kanssa eikä ystävien parisuhdestatusten päivitykset saa minua enää itkemään (ainakaan surusta). Niistä ja monesta muusta syystä tänään onkin hyvä ja oikea päivä juhlistaa sitä, miten pitkälle on jo tultu:

Kiitokset "projektiryhmäläiselle", olette ihan uskomattomia ihmisiä ja äärimmäisen rakkaita jokaikinen.

Kiitokset Marakatille, olet paras pikkusisko mitä ihminen voi saada.

Kiitokset itselleni, etten ole luovuttanut.

Ja kiitokset OCD - ilman sinua tuskin koskaan olisin uskaltanut tutustua itseeni.

( Kuluneen vuoden ja tämän päivän biisi: Coldplay - Lost? )