Yhden hedelmän hedelmäcocktail

Voi näitä sunnuntain päämärättömiä ajatusrykelmiä ja kirjoittamisen tuskaa. Eilen ehdin uimaan jo niin syvissä vesissä itseni kanssa, että meni itseltäkin hermot kun taas aamulla vatsa kipeänä heräsin puoli kymmeneltä aamulla 12h yöunien jälkeen. Väsytti ja vitutti oma ainainen marinani. Näytin peilikuvalleni keskisormea.

Sitten istahdin tekemään meditaatioharjoitusta ja ensimmäistä kertaa aloin itkemään harjoitteen aikana.

Liekö sen vuoksi, että olen nyt monena iltana nukahtanut tarkistamatta. Herännyt yöllä sammuttamaan valot ja tsekannut vain pikaisesti ne jutut, mitä olen sinä iltana käyttänyt (kuten vesihanat). Ei jumiutumista. Ei suojamuuria.

Harjoitteessa piti kädessään pitää valokuvaa itsestään ja mennä siihen hetkeen, kun valokuva on otettu. Kuvassa halasin n. 8-vuotiaana meidän koiraamme jouluna ja tunsin oloni turvalliseksi. Pystyin vieläkin tuntemaan koiran lämmön ja huolenpidon. 

Hassua, olen ihan unohtanut tuonkin koiran ja valokuvan. Ja miten paljon rakastinkaan sitä ja kuinka tärkeä siitä tuli minulle. Oikeastaan lemmikkini ovat aina tuoneet kautta aikojen lohtua ja pakopaikan todellisesta elämästä. Ja jokaikisen menetys on ollut minulle henkilökohtainen menetys.

Kaikki turvallinen otetaan minulta aina pois.

Myöhemmin päivällä kävelin kauppaan ja ostin ananaksen. En tiedä edes miksi mutta sen näkeminen sai minut hyvälle tuulelle. Enkä minä tiedä millainen ananas on kypsä ja mitä siitä voisi tehdä, tässä taloudessa kun ruoanlaitto ei ole intohimo. Ja nyt se ananas on tuossa pöydälläni ja saa minut yhä hyvälle tuulelle. Sen ostaminen oli jotain niin järjetöntä ja typerää, että hymyilin koko matkan kotiin.

Tästäkö se oma sekoaminen sitten lopulta alkaa?

Tai sitten minä muistin taas miten minun ei tarvitse toimia niin kuin kaikki (itseni mukaan luettuna) olettaa tässä iässä toimittavan. Minun ei tarvitse mennä naimisiin, ostaa asuntoa, hankkia koiraa, synnyttää vauvaa tai ostaa lomamatkaa Tahitille ollakseni normien mukaisesti onnellinen. Minulla voi olla kurjaa mutta se ei tarkoita sitä, että ihan kaikki elämässä on kurjaa. Minä voin ostaa ananaksen ja olla onnellinen sen vuoksi.

Että minulla on ananas, mille en osaa tehdä mitään. Ananas, joka muistuttaa siitä miten pienistä asioista kaikki joskus on kiinni.

Työviikko tulee taas ja aion nyt entistä enemmän pitää siellä rajoistani kiinni - vaikka olen uusi, olen siltikin arvokas. Minä en aio olla myöskään velvollisuus kenellekään, sellainen joka täytyy mahduttaa kalenteriin kiireiden keskellä - mieluummin otettakoon etäisyyttä ja palataan mahdollisesti toisten luo siitä syystä, että haluaa tietää mitä toiselle kuuluu. Minä aion olla täällä entistä useammin muistuttamassa ihmisiä siitä, ettei ulkokuoren perusteella kannata päätellä ihmisten elämästä yhtään mitään.

Siitäkin huolimatta, että söin tänään taas aivan liikaa eikä maha liian täynnä saa mennä uimaan, minä aion kroolata itseni näistä vesistä pois.