Juttelin eilen puhelimessa veljeni kanssa siitä kuinka vaikeaa useimmille ns. tavallisille ihmisille on ymmärtää neurootikoiden toistamispakkoa. Olen minäkin kuullut asiasta puhuessani lauseet "Mikset vain sitten lopeta tarkistamista" sekä "Sehän on ihan turhaa tarkistaa jos sitä ei ole käyttänyt koko päivän aikana" ja minä ymmärrän erittäin hyvin, että tätä on vaikea ymmärtää - eihän tässä olekaan mitään järkeä. Siksipä minä ajattelinkin kirjoittaa auki sen mitä minä pelkään noin niin kuin näennäisesti, kun minun täytyy tarkistaa joku asia. Ne ovat toki vain niitä näkyvämpiä pelkoja ja tiedän jo nyt, että niiden taustalla on jotain Muumilaakson Mörköäkin isompia mörköjä mutta oheisesta listasta voi nähdä mörköjen ulkokuoren. Ja myönnän, että pelkkä ajatuskin noiden pelkojen kirjoittamisesta ja ääneen lausumisesta laittaa sormet hikoamaan, minä kun vissiinkin pelkään, että niiden ääneen sanominen saa ne toteutumaan..
-----------
Otan esimerkiksi tavallisen arkipäivänä (kun olen töissä) enkä aseta tarkistuskohteita mihinkään tiettyyn ahdistusjärjestykseen mutta yritän laittaa ne siihen järjestykseen, missä ne tarkistan, koska rutiinit ovat tulleet vallan tutuiksi tässä muutamien vuosien aikana. Ohessa siis 15 teesiäni:
Aamulla..
1. Ikkuna: Pelkään, että jos ikkuna jää auki ja päivällä alkaa satamaan, menee pilalle huoneiston ikkunalauta ja saan huudot vuokranantajalta sekä joudun omakustanteisesti uusimaan tuon maalipinnan. Pelkään myös, että jos ulompi ikkuna ei ole kunnolla kiinni ja tuulee kovasti, voi se rikkoa sisäikkunan ja taas tulee huudot ja korjauskuluja. Ikkunasta satanut vesi voi myös kastella tv:n ja kun laitan sen seuraavan kerran päälle, se vähintäänkin räjähtää ja aiheuttaa tulipalon. Viime aikoina olen myös ajatelut, että ikkunasta voisi periaatteessa sisälle tunkeutua ylimääräisiä vieraita tänne neljänteen kerrokseen. Vähän niin kuin Hämähäkkimies. Täysin ymmärrettävä ja normaali pelko tosiaan.
2. Tietokone: Tietokoneen pitää olla suljettuna, koska jos se jää päälle, se ylikuumenee ja sytyttää sen alustana olevan pöydän/tuolin palamaan ja koko talo palaa. Tarkistan siis palaako virtavalo vaiko ei.
3. Tv:n, digiboxin ja radion johdot sekä jatkojohto: Jatkojohdosta tulee olla virta pois päältä, koska jos ei ole, syntyy laitteisiin oikosulku ja ne räjähtävät, josta seuraa tulipalo. Tv:n yms. johdot eivät myöskään saa olla lähelläkään patteria, koska ne voivat osuessaan siihen sulaa ja syttyä palamaan (kesällä tämä pelko on helpompi ohittaa, jännä kyllä).Tuijottelen siis aamuisin sitä, ettei johdot osu patteriin ja ettei jatkojohdon valo ole päällä ennaltaehkäistäkseni katastrofin.
4. Palovaroitin: Tämän tarkistan kerran kuussa painamalla kädet hioten sitä tarkistusnappia, mistä lähtee se kamala ääni, koska laki sanoo että palovaroitin on tarkistettava kerran kuussa. Mutta sen lisäksi aina viikon alussa tarkistan sen toimivuuden tuijottamalla kattoon ja metsästämällä sitä punaista valon välähdystä, joka kertoo sen olevan toiminnassa. Koska jos palovaroittimeni ei toimi, tulipalon syttyessä en saa vakuutusrahojani vaan joudun ikuiseen velkavankeuteen.
5. Vessan lavuaarin vesihana: Vesivahinko. Voin jättää vesihanan auki ja talo on kohta kuin Nooan Arkki. Kaikki huutaa ja jälleen kerran siitä vesihanan auki jättämisestä seuraa ikuinen kadotus. Sen epäilyksen poistaakseni kokeilen kolmella eri rituaalilla onko se hana nyt varmasti pois päältä ja hokemalla sitä mantraa ettei näe vesiputousta.
6. Lavuaari: Luin yhdestä tenttikirjasta ettei vakuutusyhtiö korvaa vesivahinkoa jos lavuaarissa on jokin tukkeena. Näen siis lentäviä käsisaippuoita ja tarkistan ettei lavuaaria peitä mikään vaikka olenkin jo siirtänyt kauan sitten käsisaippuan pois lavuaarin reunalta, samoin hammasharjat yms.
7. Suihkun hana: Vesivahinko, jälleen kerran. Kts. kohta 5. Vaikken olisi käyttäytkään suihkua aamulla, pitää se tarkistaa. Koska periaatteessahan olisin voinut tönäistä sitä samalla kun pyörin aamulla siinä vessassa. Tähän riittää yksi rituaali ja tuo sama vesiputous-mantra, toki tarkistan myös samalla ettei siinä lattiakaivon päällä ole mitään mikä estäisi veden valumista sinne siltä varalta, että se vesihana jäisikin päälle.
8. Keittiön pistorasiat: Pitää tarkistaa, ettei niihin ole kytkettynä mitään sähkölaitetta vaikka jo puoli vuotta sitten lakkasin käyttämästä kahvinkeitintä, koska pelkäsin jättäväni sen päälle enkä noita pistorasioita ole koskaan mihinkään muuhun käyttänyt. Eihän sitä tiedä jos olenkin siihen jollain aivojen pimentymis hetkellä kytkenytkin jotain ja siksi minun pitää tarkistaa ovatko pistorasiat tyhjät.
9. Keittiön lavuaari: Kts. kohta 6. Minä kyllä aina tiskaan tiskini viimeistään päivän päätteeksi mutta eihän sitä tiedä, jos vaikka lautaset osaavatkin lentää.
10. Keittiön vesihana: Kts. kohta 5. Vaikken olisi aamulla käyttänytkään (useinmiten en käytäkään) hanaa, tulee se tarkistaa. 2 rituaalia riittää tälle - se, että katson onko se vesihanan kahva oikealla kohdallaan ja että näkyykö siinä hanan kohdalla taaskaan sitä Niagaran putousta.
11. Mikro: Mikron johdon täytyy olla irti. Koska oikosulku on varsin todennäköinen, jos jätän johdon seinään. Ja voihan mikro mennä vaikka päälle siitä huolimatta, että se sijaitsee korkealla jääkaapin päällä ja koska en ole kotona sitä huomaamassa, voi se syttyä palamaan. Ja samalla palaa loputkin asunnosta, kaikki huutaa ja minä joudun kadotukseen. Joten johdon täytyy olla irti.
12. Liesituuletin: En ole tehnyt ruokaa hellalla saati uunissa yli vuoteen, koska en uskalla käyttää niitä enkä ole siis tarvinnut liesituuletintakaan. Mutta olenhan periaatteessa voinut tönäistä vahingossa sen päälle. Siksi sen asetukset pitää olla nollassa ja valo ei saa olla päällä. Koska mitähän siitäkin seuraisi, kun yli vuoden pölyä itseensä imurin lailla kerännyt liesituuletin jäisi päälle? Jälleen kerran, kaikki palaa, kaikki huutaa ja minä joudun kadotukseen ja lakkaan olemasta ihmisarvon arvoinen.
13. Hellan levyt: Suosikkini. Tietenkin kaikki palaa, kaikki kuolee, kaikki huutaa ja minä menetän ihmisarvoni jos ne jää päälle. Siitä huolimatta etten minä ole niitä käyttänyt yli vuoteen. Koska onhan periaatteessa mahdollista ainakin jossain määrin että minä olisin ne tönäissyt päälle kävelemällä niiden ohi liian läheltä. Siksi ne pitää tarkistaa ja tällä hetkellä minulla on olemassa tähän viisi rituaalia - tarkistan läheltä kohtaako hellassa oleva viiva sen nollan x 5, katson vähän kauempaa lasit päässä onko ne numerot varmasti nollat hokemalla mantraani "sivu-alas-sivu-ylös" (jotka ovat siis ne nollan muodot), jonka jälkeen katson vielä onko hellan levyjen valot pois päältä. Tämän jälkeen siirryn lähemmäs ulko-ovea ja katson sieltäkin vielä näkyisikö uunissa valoa, joka kertoisi sittenkin minun nähneen väärin hetki sitten ja jonka jälkeen vielä varmistan näenkö hellassa valoja, jotka paljastaisivat niiden sittenkin olevan päällä.
14. Avaimet: Ne täytyy tarkistaa ennen kuin suljen ulko-oven, koska jos niitä ei löydy, en voi tietää jäikö ne sisään, tiputinko ne vai varastiko ne joku. Ehdottoman ei siis avainten hukkaamiselle, mitä siitäkin seuraisi jos ne hukkaisin? Lukot joudutaan vaihtamaan ja kaikki on minun vikani.
15. Ulko-ovi: Se voi jäädä auki, kaikki varastetaan ja vakuutus ei korvaa, koska minä olin huolimaton. Siksi ulko-oven kiinni oleminen täytyy tarkistaa painamalla sitä kaikilla voimillansa n. 5 sekuntia, kuunnella kuuluuko irtipäästämisen jälkeen oikeanlainen paukahdus ja sen jälkeen sitä pitää nykiä vielä vähän, ettei se varmasti aukene.
Tämän kaiken jälkeen minä voin lähteä töihin.
Illalla..
Ennen nukkumaan menoa toistuvat kaikki muut edellisen listan tarkistukset mikroa ja liesituuletinta lukuunottamatta ja läppäri täytyy ravistella ylösalaisin, jotta voisin varmistua siitä, ettei sen sisään ole jäänyt leivänmurusia, jotka voisi koneen kuumetessa sytyttää sen palamaan. Tarkistamisien vuoksi olen alkanut nyt varsinkin kesälomalla venyttämään nukkumaan menemistä, koska en halua tarkistaa. Eilen menin nukkumaan puoli kahdelta vaikka aina aiemmin olen ollut se outo tyyppi, joka menee ilta kymmeneltä viimeistään nukkumaa, lomallakin ihan viimeistään yhdeltätoista.
--------
Tiedän, että on ihan normaalia tsekata tuolta listastani muutamia juttuja aamulla töihin lähtiessä, mutta minä olen vienyt tämän äärimmäisyyksiin. Ei ole normaalia tarkistaa noita asioita 30-45 minuuttia hikoillen kuin pieni sika ja niellä suuhun pyrkiviä sappinesteitä. Sydän tuntuu tulevan rinnasta ulos, niskaan sattuu, selkään sattuu, jalkoihin sattuu ja silmissä sumenee mutta minä en voi luovuttaa, ennenkö olen varma, että näen oikein.
Ei ollut mitenkään ihme, ettei Kelaa tarvinnut vakuutella siitä, että olen vienyt tämän riittävän pitkälle eikä sitä haastattelupuhelua koskaan kuulunut - myönteinen tukipäätöskin tuli alle standardiodotusajan.
Marakatti sanoi yhden uuden pelkoni ääneen yksi päivä ohimennen kutakuinkin sanoilla, että hänelläkin on alkanut joskus olemaan samanlaisia tapoja kuin minulla on. Ja minä kauhistuin. Siitä hetkestä alkaen minä aloin pelkäämään, että kertomalla näistä jutuista tai pyytämällä apua minä sairastutan tähän samaan lepraan myös kaikki ne, joille tästä kerron tai joilta vielä uskallan pyydän apua. Minä en halua sysätä heille vastuuta tästä kaikesta vain siksi, etten minä itse pysty ja ottaa riskiä, että he liittyisivät tähän neuroottiseen lahkoon. Se on asia, mitä en antaisi itselleni anteeksi ikinä. Minä en toivo tätä helvettiä edes pahimmalle vihamiehelleni, saati niille, joista maailmassa eniten välitän.
Ja tuo em. ajatuskuvio kertonee se miten vääristynyt minun maailmani on suhteessa muihin, miten syvällä tätä koko soppaa uin. Unohdan, että ainoastaan minä olen se, joka on sairas. Se, joka saa päähänsä alkaa tarkistamaan jotain asiaa sairaalloisen paljon, koska joku toinenkin näyttäisi tekevän niin. Kerran.
Minä en ole sokea. Minä en vain enää luota siihen, että kerta vilkaisulla näkisin asioiden olevan kunnossa. Milloin tarkistamista muka häiritsee joku ulkopuolelta tuleva ääni, milloin omat ajatukset. Minä kyllä tiedän kaiken olevan ok ja minä tiedän, että minä olen niin ahdistunut, etten siltä ahdistukselta pysty enää muistamaan sitä mitä juuri hetki sitten näin. Minä luin tuon asian kirjasta ja minä osaan lukea. Mutta entä jos kuitenkin olen niin ahdistunut, etten näekään, että se vesihana on auki..
Jos tunnen turvattomuutta jo itse itsessäni, kuinka voisin luottaa ulkopuoliseen maailmaan ja siihen, että se kantaa?
Sääli, etten minä voi luovuttaa tästä mielikuvituksestani osaa niille, jotka sitä ovat vailla - kuten esim. suomalaisille elokuvaohjaajille, tämän sairauden kanssa kun ei ole onni omata vilkasta mielikuvitusta. Minä pystyn sadasosasekunnissa näkemään kaikki nuo edellä mainitsemani kauhukuvat täysin teräväpiirtona. Ja kun minä vielä pelkään päivän mittaan monia muitakin asioita, on elämäni kuin huono versio Monkista.
En käytä mielikuvitusta ollenkaan siihen, mihin se on varmastikin kohdallani tarkoitettu käytettäväksi. Minä en haaveile sillä asioista, minä pelkään sen avulla.
Päivän pelko: Mitä jos en enää jaksaisikaan pelätä, tapahtuisiko silloin jotain pahaa?
Päivän absurdi ajatus: Jos kirjoitan pelkoni julki, onkohan niillä suurempi todennäköisyys toteutua?
Päivän biisi: Korn - Narcissistic Cannibal
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti