lauantai 21. heinäkuuta 2012

Olen elossa

Eilen olin ystäväni tukena, joka hyppäsi benjihypyn. Ei oltu nähty vuoteen ja mitä pidempään puhuttiin, sitä enemmän ymmärsin miten syvälle olen tässä kaikessa ajautunut omien päivittäisten valintojeni kautta. Ja sen sama todellisuus näyttää tänään minulle keskaria täyttämällä Facebookin aurinkoisista matkakuvista ja päivityksistä kuinka ihanan täydellistä kaikilla on. Enkä minä kestä sitä. Haluaisin pakata repun, uusia passin, lähteä pois maasta ilmoittamalla siitä vain Marakatille ja aloittaa alusta.

Luoja, että minä olen hukassa itseni kanssa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti