Eilen illalla tarkistelurumba meni tismalleen 22 minuutissa eikä kiusauksia tsekata mitään enää sen jälkeen tullut. Tänä aamuna tarkisteluihin kului aikaa 23 minuuttia (tätä nykyä otan näistä ihan aikaa eli aika alkaa ekasta kohteesta ja päätyy siihen, kun olen omasta mielestäni sulkenut oven) ja tuo 23 minuuttia sisälsi myös spontaanin keskustelun seinänaapurin kanssa (eli oletettavasti olisin ilman sitä selvinnyt alle 22 minuutissa).
Siitäs sait, OCD!
Ja tänään on vielä terapia- sekä jumppapäivä eli saan ladattua viikon aikana rutkasti huvenneita voimavaroja seuraavaan viikkoon. Niiden lisäksi olen tässä viime aikoina syömisten kanssa skarpanneena (ei ahmimista tai muuta ylensyöntiä kahteen viikkoon) huomannut miten suuri vaikutus itselle riittävällä ja oikealla ravinnolla on myös ahdistukseen ja sitä kautta OCD:n. Ei, en ole kokonaan kieltäytynyt herkuista ja kyllä, kirjaan ylös syömisiäni. Mutta kirjaan ylös sen, että syön riittävästi suhteessa liikuntaan sekä aktiviteetteihini. Paino on nyt sitten kuin itsestään pikku hiljaa hivuttautunut alaspäin - pitkästä aikaa minulla ei ole pakkoa saada niitä kiloja heti pois vaan hissuttelen ihan mielelläni. Sen tajuaminen, etten välttämättä kaipaakaan sitä pientä salmiakkirasiaa enempää "herkkuja" päivittäin ja ettei sen salmiakin syöminen kaada koko kevennysprojektiani, on ihan mahtavaa. Ei se tarkoita, ettenkö joskus voisi syödä sitä suklaalevyä kokonaan mutta tajuan sen, että pärjään vähemmälläkin. Samalla tulee iso säästö kauppalaskuun.
Minä alan näkemään häivähdyksiä siitä tosiasiasta, että vaikka olenkin n. 8 kiloa painavempi mitä viime syksynä, ei se määritä minua mitenkään ihmisenä eikä kerro, kuka minä olen. Ja minä pidän noista häivähdyksistä.
Toinen päivittäinen asia, millä huomaan olevan OCD:ta helpottava vaikutus, on nukkuminen ja minun tapauksessa torkuttamisen vähentäminen. Minun onneni on se, että nukun ja nukahdan hyvin.Vielä syksyllä saatoin torkuttaa tunnin mutta en tehnyt sitä enää pelkästään väsymyksen vaan myös ahdistavien tarkistusrituaalien vuoksi. Yritin torkuttamalla siirtää sitä hetkeä hiukan kun minun olisi väännettävä itseni ahdistuksen pariin - kehitin torkuttamisesta muille ihmisille kelpaavan syyn, tarinan, jota olisi helpompaa kertoa. Nyt olen antanut luvan itselleni torkuttaa tai siirtää herätystä kerran, jälkimmäistä vain silloin kun tuntee kehossaan väsymystä.
Enää pitäisi nukkua enemmän kuin se 7h mutta kun se Muodin Huipulle finaali nyt vaan kesti niin kauan (ja väärä ihminen vielä voitti) ..
Päivän pelko: Mihin saakka voimavarani riittävät?
Päivän absurdi ajatus: Jos levitin hiuksiini kuivashampoota enkä riittävän tarkasti pessyt käsiä sen jälkeen, liukenikohan sitä kuivashampoota myös puurooni ja jos liukeni, onkohan se vaarallista?
Päivän biisi: Lapko - Scandal
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti