Niin, tai sitten kökkö olo ja torstaina jalkaani ilmestynyt, muotoaan koko ajan muuttava, paise yrittävät kertoa minulle, että mene nainen lääkäriin, voit olla oikeastikin kipeä!
Aamulla lenkin jälkeen alkoi nousemaan lämpö ja silmiä sekä päätä särki, joten päätin tarkistaa vain hienoisesti takaraivossani jyskyttäneen epäilyksen ja googletin sanan "punkin purema". Siinä jäi aamukahvit juomatta - kuvien läikät erehdyttävästi muistuttivat sitä, miltä jalkani on näyttänyt viimeiset kolme päivää. Ei, ei ja vielä kerran ei! Enhän minä ollut edes huomannut punkin olleen ihollani! Lyhyen googlettelun jälkeen totesin minulla olevan prosentuaalisesti ihan vammaisen pieni mahdollisuus olla joutunut borrelioosi-bakteeria kantavan punkin puremaksi - vielä pienempi todennäköisyys olisi saada tartunta, koska punkki ei ollut voinut olla jalassani yli vuorokautta vaan se oli jollain aamulenkillä todennäköidesti hypännyt kyytiin ja hyttysiä huitoessani myöhemmin päivällä tippunut matkasta pois.
Miksi minua lykästää aina ihan väärissä asioissa? Mikäköhän harvinainen tauti minulla olisi vielä sairastamatta? Pitäisi varmaan hakea kioskilta pari ekstra riviä lottoon, kun tuurini näyttää olevan taas nosteessa.
Ei ollut yllätys, että ahdistus jysähti tuon itsediagnoosin jälkeen niskaan oikein kunnolla ja mietinkin, miten ihmeessä pääsen ajoissa varaamaani lääkäriin. Tunnetusti kun pakko-oireet tuntuvat lisääntyvän, kun ahdistus on päällä ja en voi olla miettimättä tuota ahdistuksen lähdettä, kun teen lähtöä kotoa (pakkotoiminnot keskeytyvät tuon tuosta -> pidentävät lähtöaikaa -> ahdistus lisääntyy -> pakkotoiminnot kertaantuvat ja kertaantuvat). Päätin venyttää lähtöäni niin pitkään, ettei kotoa poissaolon ajaksi tulisi kovin pitkää ja olisin n. 10 minuuttia ennen lääkäriaikaa perillä. Muttamutta! Kampesin itseni ulos vartissa.
WTF? Vartissa 45 minuutin sijaan. En voinut tietää miten kauan lääkärissä menisi aikaa eikä lähtö tosiaankaan ollut helppo jäätyäni palvomaan hellan levyjä mutta silti..Mitä tapahtui?
Sainko taas jotain todellisia pelkoja niiden epätodellisten tilalle ja noista ensimmäiset kiilasivat mielessänikin prioriteetille yksi? Kun on jotain, mikä oikeasti pelottaa ja on todellista, jäävät pakko-oireetkin heitteille - ne kun eivät tunnu tärkeiltä juuri siinä hetkessä? En todellakaan miettinyt lääkäriä odotellessa (puoli tuntia etuajassa) oliko vesihanat auki vai kiinni, vaan sitä osuinko itsediagnoosissani oikeaan.
Voisiko joku nyt oikeasti selittää tätä systeemiä, mikä aivoihin on pesiytynyt, en tajua sitä ollenkaan! Voisin ottaa tuollaiset vartin lähdöt myös muina päivinä käyttööni mutta ilman, että minun täytyy kuvitella itselleni vakava sairaus..
Lääkäri pyysi lyhyen selostukseni jälkeen näyttämään jalkani ja totesi samontein, että jos tuo olisi hänen jalkansa, hän aloittaisi antibioottikuurin välittömästi. Siis borrelioosi. Minä kun yritin vakuuttaa itseni vielä matkalla lääkäriin olevani vain vainoharhainen, neuroottisena kun noita "itsediagnooseja" on tullut tehtyä eikä ne ole aina osuneet kovinkaan oikeaan. Äh, ei ole helppo päättää tällaisena astetta herkempänä milloin on syytä mennä esim. lääkäriin, koska jos vaiva osoittautuu olemattomaksi, pitää sinua tutkinut lääkäri sinua melko varmasti luulotautisena. Ja mitä useampia "luulotautisen leimoja" sinun papereistasi löytyy, sitä vähemmän sinun kuvailemiasi oireita kuunnellaan kun olet oikeasti kipeä.
Kutsun sitä "Poika ja susi"-syndroomaksi. Mitä me OCD-potilaat emme epäilisi..
Viikon päästä on kontrolliaika ja sitten nähdään, miten antibiootit ovat lähteneet puremaan. Onneksi ko. lääkkeitä ei tarvitse muistaa ottaa kellon tarkkuudella eikä niissä ole noita selkeitä "lääke otetaan joko tuntia ennen ruokaa tai kaksi tuntia ruoan jälkeen, paitsi jos ruoka sisältää maitotuotteita, otetaan lääke kaksi tuntia ennen ruokaa tai kolme tuntia ruoan jälkeen"-ohjeita vaan ne voi nauttia mihin aikaan päivästä vain ja minkä ruoan kanssa tahansa. Outoa on, etten minä ole ollenkaan hysteerinen - vieläkään. Vähän googlettelin lisää taudinkuvasta mutten mitään muuta, tavallisesti olisin punkkisivustoilla vieläkin. Menin jopa diagnoosin saatuani ja apteekin tyhjennettyäni kauppaan ja tavallisesti sieltä olisi tullut mukaan vähintäänkin suklaalevy ja pussi sipsejä. Nyt minulla oli korissani viinirypäleitä, kevyttä tuorejuustoa ja maustettuja riisikakkuja.
Huoh, taidan oikeasti olla tosi kipeä, koska käytökseni ei kuulosta ollenkaan normaalilta.
Oho, meinasi kaikessa borrelioosipöhnässä mennä päivän hyvä perheuutinen ohi! Veljeni kertoi, kuinka isä oli eilen soittanut illalla äitiä hoitavalle taholle ja kertonut heille, ettei äiti ole vielä heidän mielestään ihan terve. Isä siis kuunteli minua! Ihan mahtavaa! Välitin terveiset, että olen nyt tämän uutisen jälkeen milloin tahansa käytettävissä, jos lääkäreitä tms. tarvitsee jututtaa. Yhteiskunnan vastuullahan äiti periaatteessa on tämän jälkeen mutta sehän on nähty, mitä siitä seuraa. Isän soitosta huolimatta äiti voi päästä vapaalle jalalle keskiviikkona mutta nyt ainakin näen, että isäkin on ymmärtänyt vetää rajan johonkin.
Niin hyvä uutinen, ettei sanotuksi tahdo sitä saada!
Päivän pelko: Mitä jos se on ollut punkki?
Päivän absurdi ajatus: Mitä jos se on ollut punkki?
Päivän biisi: Lapko - All The Best Girls
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti