Että mua ÄRSYTTÄÄ, illalla tarkistelut meni näppärästi siedätyksineen (22 minuuttia plus yksi siedätys, kestoltaan 4 minuuttia, jonka jälkeen tarkistin yhden asian uudelleen mutta pelkkä vilkaisu riitti) mutta tää aamu..
29 minuuttia on liikaa. Aivan liikaa.
Ja mikä mut tähän ajoi?
a) Ajatus siitä, että jos jotain sattuisi nyt ja vakuutusyhtiö lukisi mun eilisen Facebook/blogi-päivityksen, ne pitäis mua vastuuttomana alkoholistina ja joutuisin koko laskun maksaan itse.
(kyllä, kaksi siideriähän silloin tällöin kerran viikossa tarkoittaa, että olen rappiolla)
b) Ajatus siitä, että mitä jos yksi työkaveri ei selviäkään sen sairaskohtauksesta ja kuolee - kyseisen ihmisen kanssa oltiin heti samalla aaltopituudella ensimmäisestä työpäivästäni alkaen ja hän on läheisin ihminen ihminen tällä osastolla, sellainen ihminen, jollaisen minä haluaisin minunkin äitini olevan.
c) Muutin muka järjestystä ja vasta myöhemmin kesken tarkistelujen tajusin, että se oli sama, mikä minulla oli kesällä kun lähtöön meni 45 minuuttia. Ja olin tämän jälkeen vakuuttunut siitä, että nyt menee kauan.
Joo, niin menikin muttei siitä syystä, että sinä sen muka ennakkoon tiesit.
En tiedä kohta mitä teen tuon kanssa, mukavuusalue kutsuu kuin seireeni mua puoleensa. Tosin kiukun kyyneliä matkalla töihin nieleskellessäni päätin "tarkistan avaimet pikaisesti ja bussilipun siinä samalla"-ajatuksen kohdalla, että (laita tähän suomalainen voimasana joka alkaa v:llä ja päättyy vokaaliin) ei, en tee, ihan sama vaikka saan sakot. Sama toistui töissä ajatuksista avaimista.
Työpäivä on edessä mutta illalla pitää tehdä taas jotain päätöksiä - muuttaa joko rituaaleja radikaalisti tai sopia, että aloitan siedättämisen myös aamulla. Kunpa saisin suututettua itseni tähän aiheeseen taas, ehkä minun täytyykin alkaa miettimään aamuisin tietoisuusharjoituksen jälkeen minkälainen äidistäni tuli, koska hän antoi periksi eikä enää yritäkään parantua?
Ihan mitä tahansa, sillä minä (laita tähän suomalainen voimasana joka alkaa v:llä ja päättyy vokaaliin) en halua mennä takaisin mukavuusalueelle koska täällä epämukavuusalueella olen ollut onnellisempi kuin koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti