Kuten lupasin aikaisemmin, asetan itselleni myös rajat, joiden avulla voin seurata tätä seikkailuani epämukavuusalueella - kunnes siitä tulee mukavuusalue ja on aika ottaa seuraava askel. Tämä on siis sellainen pikapäivitys, jossa listaan nuo rajat.
Tänä aamuna minulla tarkistamisessa meni 21minuuttia. Aika on yhä nousujohdantainen muttei enää niin pystysuora kuin esim. eilen. Ja tiedättekö tyypit, minä jätin tänä aamuna jopa kaksi perinteistä tarkistuskohdetta katsomatta - läppärin ja pistorasian virtakatkaisimen! Niihin ei ole muutenkaan mennyt juurikaan tuota tarkisteluaikaa ja päätin jättää sitten vain iltaan (ja sieltäkin niiden poisjättö houkuttelisi) sekä juhlakäyttöön, kuten jos tiedän olevani kotoa pois yön yli. Yritän olla ajattelematta sitä sananlaskua "Ahneella on paskainen loppu" (itseasiassa, oletteko huomanneet, että moni suomalainen sananlasku on hyvin negatiivissävytteinen?) vaan sitä, että "Elä elämääsi niin kuin jokainen hetki olisi viimeinen".
Minä en muista milloin olisin lähtenyt kotoani noin nopeasti työaamuna. Se on epänormaalin pitkään muille mutta minun "normaaliin" nähden aika puolittui. Olen niin valtavan ylpeä itsestäni.
1. Minä lähden kotoa/menen nukkumaan 22 minuutissa tai alle
2. Minä harrastan asioita (kuten jumppaa, dementiahiihtoa, leffoissa käymistä jne.) 3 krt/vko
3. Minä sovin joka viikolle vähintään yhden ihmistreffit
4. Minä käyn ulkona (baarissa, keikalla tms.) kerran kuussa
5. Minä en ylitä budjettiani kuin korkeintaan 50 eurolla
6. Lupaan rakastaa itseäni sellaisena ihanan outona ihmisenä kuin olen ja löytää itsestäni myös positiivisia puolia
Näitä seuraan joka päivä ja viimeistään sunnuntaisin teen yhteenvedon onnistumisista. Viimeinen kohta on vaikein raportoida mutta se on vaikeaa muutenkin minulle - siis rakastaa itseäni. Se voi olla päivittäinen kehu vaikka "siitä, miten suloisen mörrimöykkymäinen olen aina aamulla herättyäni". Mutta parantuakseni tästä, minun on rakastettava itseäni.
Siinä kohtaa minulla ei ole vaihtoehtoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti