Rajalla

Eilen illalla oli pakko tarkistaa vielä yliajalla avaimet ja tänä aamuna meni kotoa lähtiessä 25 minuuttia. Arvasin kyllä, että tämä aamu ei tule olemaan helppo, koska OCD:n mielestä en ansaitse mennä juhlimaan illalla liian helpolla vaan sen eteen on vähän kärsittävä tarkistelujen muodossa. Oma käytös ja selviytyminen illan tulikokeesta myös jännitti ja jännittää yhä - siinä toinen syy illan ja aamun venyttämiseen. Kolmas syy on, että ensin päivällä työkaverin ja sitten myöhemmin illalla ystävän kanssa juttelin aiheesta, joka minulle on arka (eli ne miehet..), mutta esitän ihan jotain muuta siitä puhuttaessa 99% ihmisten kanssa. Huomasin myös vielä aamulla ruoskivan itseäni siitä, että menin tarkistamaan illalla toiseen kertaan ne avaimet - siinä taisi olla se neljäs syy noihin lisäminuutteihin. Eihän 25 minuuttia ole vieläkään paljon mutta se on suunta, johon en halua mennä.

Nyt seis.

Olen selvinnyt hienosti 4 päivää epämukavuusalueella ja 5. päivä alkoi kohtuudella.Voin antaa itselleni jännityksestä johtuen +3 minuuttia lisää aikaa mutta se on sitten siinä - 25 minuutin raja. Nämä rajat (22 ja 25 minuuttia) eivät veny ja pauku enää yhtään. Tai sitten minun täytyy palata siihen ajatustyöhön, että pilleripurkki kaivetaan esiin. Minun täytyy haluta taistella tätä vastaan vaikka kuinka väsyttäisi, sitä väsymystähän OCD odottaa! Minun täytyy löytää myös joku toinen keino selviytyä jännityksestä. Tein illalla/aamulla tietoisuusharjoitukset mutta täytyisi rinnalle ottaa joku toinen rentoutusharjoitus. Ja alkaa purkamaan tuota jännitystä ennakkoon tänne, nyt tein sen virheen, etten sitä juurikaan purkanut - en enää jaksanut.

Mutta jos jotain olen oppinut, niin sen, että annan tämän aamuisen itselleni anteeksi. Ihminen minäkin vain olen ja matkani alussa.

Päivän pelko: Mitä jos möhlinkin tänään jotain?
Päivän absurdi ajatus: Jos näen nämä avaimet tässä kädessäni, voivatko ne silti olla hukassa?
Päivän biisi: Zen Cafe - Todella Kaunis